Perjantai-ilta jäteauton kyydissä Toivakan raitilla – erikoisia paikkoja ja jäteastioita
Jäteautot tyhjentävät jäteastioita kahdessa vuorossa. Millaista jäteauton kuljettajan työ on perjantai-iltana maaseudulla? Miksi jäteastiassa pitää olla pyörät ja lukea talon numero? Hyppää mukaamme jäteauton kuljettajan iltavuoroon Toivakassa.
On elokuinen perjantai. Jäteauto on lähtenyt liikkeelle L&T Ympäristöpalveluiden varikolta Seppälänkankaalta noin kahden maissa, kun iltavuoro on alkanut.
– Nyt lähdetään Toivakkaan iltavuoroon. Tänään ajoreitillä on seka– ja biojäteastioita tyhjennettävänä 155 kappaletta yhteensä 117 paikassa. Matkalla käydään vielä tankilla ja myöhemmin pidetään ruokatauko Upin grillillä, kertoo jäteauton kuljettaja Tomi Liimatainen tulevasta illasta.
Liimataisella on usein mukanaan eväät, mutta välillä ajoreitti ajetaan ruokapaikkaa silmällä pitäen. Ajoreitit on tarkkaan suunniteltu, mutta jäteastioiden tyhjennysjärjestyksen kuljettaja saa päättää itse.
Ensimmäisen tunnin aikana jäteastioita on tyhjennetty vain kaksi. Tunnista puolet kului ajomatkaan Toivakkaan ja varsinaista tyhjennysaikaa on ollut puoli tuntia. Listassa ensimmäisinä olleita biojäteastioita ei ollut olemassakaan.
Maaseudulla joka kymmenettä jäteastiaa ei löydy
Jäteauton kuljettaja etsii pihasta biojäteastiaa. Sitä ei kuitenkaan löydy, vaikka sellainen kiinteistöllä pitäisi jätehuoltomääräysten mukaan olla. Mistä oikein on kyse?
Oksat voivat raapia jäteautoa ja kuljettajaa
Jäteauton kuljettajan työvuoro etenee. Tyhjennysvuorossa on kiinteistö, jonne menee todella pieni ”mökkitie”. Liimatainen päättää peruuttaa pihaan. Puiden oksat viiltävät jäteautoa ja ylhäältä jäteautosta laskeutuessa täytyy olla tarkkana, etteivät oksat raavi käsiä tai osu silmiin.
– Olisi hyvä, jos näitä oksia joskus leikattaisiin teiden varsilta ja jäteastian ympäristöstä, Liimatainen toteaa.
L&T Ympäristöpalvelut edellyttävät jäteauton kuljettajia käyttämään suojalaseja jäteastioita tyhjennettäessä. Ne suojelevat silmiä, jos esimerkiksi jäteastiasta sattuisi lentämään roskia sitä tyhjennettäessä.
Muutenkin jäteastioille tulee olla esteetön pääsy.
– Se tarkoittaa, että jäteautolla tulisi päästä vähintään kymmenen metrin päähän jäteastiasta. Pidemmästä jäteastian siirtomatkasta peritään maksu. Jäteastia kannattaa siis sijoittaa tontilla mahdollisimman lähelle tietä, mutta myös niin, että sinne on arjessa helppoa viedä jätteet, neuvoo asiakaspalveluesihenkilö Leena Hattunen Mustankorkealta.
Ilman numeroa kuljettaja voi tyhjentää väärän astian
Seuraavaksi tyhjennyspaikalla odottaa neljä jäteastiaa, joista tyhjennysvuorossa on kaksi, toinen sekajäteastia ja toinen biojäteastia. Liimatainen kurkkaa astian sisälle ja tyhjentää kaksi astiaa tottunein ottein.
– Jos toivoa saisi, niin olisi hyvä, että jäteastioissa lukisi vaikka tussilla kirjoitettuna talon tai mökin osoite ja numero. Silloin tietäisi heti, mitkä ovat oikeat tyhjennettävät astiat.
Jäteautot pyrkivät tekemään saman alueen tyhjennykset kustannustehokkaasti samalla kertaa. Voi kuitenkin olla, että toisen asukkaan sekajäteastialla on tyhjennys neljän viikon välein ja toisella on kahden viikon välein. Jos astioita ei ole merkitty, eikä niissä lue talon numeroa, voi kuljettaja tyhjentää vahingossa väärän jäteastian.
Pyörätön jäteastia on turvallisuusriski
Kun työvuoroa on kulunut 2,5 tuntia, on ajettu 27 paikkaa ja vielä 90 on jäljellä.
– Alku on ollut hidasta, kun tyhjennyksiä on ollut harvassa ja pienten pistomatkojen päässä, Liimatainen kertoo. Hän uskoo kuitenkin, että tahti nopeutuu tiheämmin asutulla alueella.
Seuraavaksi eteen tulee iso 660-litrainen astia, jossa ei ole pyöriä. Liimatainen raahaa sen jäteautolle. Työturvallisuuden vuoksi jäteastian voisi jättää tyhjentämättäkin, vaikka sanomistahan siitä tulisi. On siis syynsä, miksi jäteastioilta edellytetään pyöriä. Onneksi tällä kertaa kuljettaja pysyy yhtenä kappaleena, eikä naksauta vaikkapa selkäänsä. Myös kuntosaliharrastuksesta on hyötyä.
Hieman myöhemmin vastaan tulee vielä toinen vanhempi ja huonokuntoisempi jäteastia ilman rengasta. Siihen Liimatainen kiinnittää huomiolapun, jossa asukasta pyydetään vaihtamaan astia uuteen.
Jäteautoja pidetään kuin kukkia kämmenellä
Pilvinen perjantai-ilta muuttuu kauniin aurinkoiseksi. Jäteauton kuljettaja Tomi Liimataisella on päällään huomiovaatteet, mutta kesäversiona eli shortsit ja t-paita. Jalassa on aina turvakengät.
– Parikymmentä vuotta sitten töitä tehtiin tennarit jalassa. Nykyään turvallisuus on yksi työn tärkeimmistä asioista, hän kertoo. – Esimerkiksi auton penkki liikkuu ylös ja alas eli se on selälle pehmeämpi, kun ohjaamosta laskeutuu päivässä useita kertoja.
Toivakan reitillä ajokilometrejä tulee noin pari sataa. Vastaavasti Jyväskylän keskustassa ajomatka voi olla päivässä vain noin 50–60 kilometriä. Erilaiset ajoreitit tuovat Liimataisen mielestä työhön mukavaa vaihtelevuutta.
– Meillä kalustosta pidetään hyvää huolta. Rikkinäisellä autolla ei tarvitse ajaa. Melko vähän on ollut 16 vuoden työuran aikana työpäiviä, jotka olisivat jääneet kesken kalustorikon takia, hän muistelee.
Aiemmin jokaisella kuljettajalla oli nimetty oma jäteauto, mutta kuljetusten tehostamisen myötä näin on enää harvemmin.
– Työkaverin jäteautoa pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, eikä ikinä jätetty huonommassa kunnossa kuin mitä auto on työvuoron alussa. Jäteautot myös pestään vähintään kerran viikossa ja huolletaan 4–6 kuukauden välein sekä tietysti tarvittaessa.
Jäteautot ajavat kahdessa vuorossa
Joskus jäteautoille haasteita tuovat pikkutiet, etenkin kelirikkoaikaan. Tällä reissulla Liimatainen peruuttaa yhden kiinteistön pihasta hieman liian lähelle tien reunaa, jolloin tiehen jäävät turhan isot painaumat. Onneksi kyydistä löytyy aina lapio, ja Liimatainen käy nopeasti lapioimassa tien parempaan kuntoon.
– Parhaamme me aina yritämme, hän toteaa.
Välillä jäteauton kuljettajat saavat pyyhkeitä siitä, että eivät tyhjennä jäteastiaa, jos tie on peilijäässä tai tiellä on kelirikko. Jos iso auto menee ojaan, on se aina myös iso turvallisuusriski – kustannuksista puhumattakaan. Ja myös kuljettajia odottaa kotona oma perhe.
– Muistatko, kun kerroin, että tulen tänään kotiin myöhään, kun olen iltavuorossa ja minulla on kyydissä tämä toimittaja, Liimatainen kertoo puhelimeen.
Lapsi on tainnut unohtaa, että isi on tänään iltavuorossa kello 14–22. Useimmiten Liimatainen ajaa päivävuoroja klo 6–14.
Kiinni naulattu jäteastia ja poikia raitilla
Kello on vartin yli kahdeksan ja syömässä on käyty jo tovi sitten. Ajoreitistä on jäljellä vielä kolmannes. Ilta alkaa jo hämärtyä elokuun lopussa ja pieniä kapeita teitä riittää vielä. Välillä pimeydessä ei näy muuta kuin jäteauton valot, jotka valaisevat ympäristöä.
Enää mitään ihmeellisyyksiä ei ole tullut vastaan. Ellei mukaan sitten lasketa jäteastiaa, joka oli omalla ilmoitetulla paikallaan, mutta sen kansi oli naulattu umpeen. Liekö jokin mielenilmaus järjestettyä jätehuoltoa kohtaan, kuka tietää. Hyvällä tavalla taas hymyilytti eräässä pihassa ollut liikennemerkki, jossa luki ”poikia raitilla”.
Jätekeskus näyttää erilaiselta pimeydessä
Jätekeskuksella ollaan vasta puoli yhdeltätoista illalla. Yleensä iltavuoro kestää kello 14–22, mutta tunnetusti, kun toimittaja istuu kameroineen kyytiin, niin matkassa kestää.
Jätekeskus näyttää pimeässä illassa aivan erilaiselta. Jäteautot pääsevät portista sisään automaattisen rekisteritunnistautumisen ansiosta. Ketään ei luonnollisesti näy enää missään. Liimatainen ottaa vaaka-asemalla ylös täyden kuorman painon, joka on 20 320 kiloa.
Sitten sekajäte kipataan sekajätteen siirtokuormaushalliin, minkä jälkeen käydään taas vaa’alla, jotta saadaan paino biojätteelle. Kaksilokeroinen jäteauto on kerännyt siis sekajätteen omaan suurempaan lokeroonsa ja biojätteen toiseen pienempään lokeroon. Lopuksi biojätekuorma tyhjennetään biokaasulaitokseen, jonne edes toimittaja ei pääse mukaan ilman asianmukaisia suojia. Biokaasulaitoksen luona näyttää ulkona hauskalta, kun lämpimät kompostikasat höyryävät valon kajossa pimeässä perjantai-illassa.
– Päivä oli ainakin pitkä. Kello on yksitoista ja ollaan kohta tallilla. Hirveästi ei ollut paikkoja ja astioita, mutta sitäkin erikoisempia paikkoja. Hukkanoutoja oli paljon. Kaikki saatiin kuitenkin tyhjennettyä, mitä tyhjennettävissä oli, ja taukokin ehdittiin pitämään. Vielä käydään tankilla ja sitten lähdetään viikonlopun viettoon, Liimatainen toteaa.
Jäteauton kuljettajan toivelista
- Jäteastioihin on kirjoitettu osoite ja talon numero. Numero löytyy myös selkeästi talosta. Pimeässä parhaiten näkyvät valokuutiot.
- Jäteastia on maksimissaan kymmenen metrin vetomatkan päässä tiestä, jolle jäteautolla pääsee. Tarpeeksi tilava parkkipaikka kääntymistä varten on iso plussa!
- Jäteastiassa on toimivat pyörät ja kannen kiinnitys on ehjä. Näin säästetään sekä kuljettajan selkää, eivätkä irtokannet tipu jäteautoon.
- Jäteastian ympäristöstä ja sille johtavalta tieltä on leikattu ylimääräiset oksat tai talvella kolattu lumet ja hiekoitettu ympäristö.
- Talvella biojätteissä ei ole nesteitä, jotta jätteet eivät jäädy kiinni jäteastiaan.
- Koirat ovat kiinni talon pihassa. Jäteauton kuljettaja ei voi tietää onko irrallaan oleva koira kiltti vai ei.
- Irtojätteet tai ylimääräiset jätesäkit on merkitty vaikka lapulla, jotta jäteauton kuljettaja tietää ottaa ne kyytiin.
