Peltsi liikkuu arkisin paljon lähiluonnossa – onnistunut reissu ei ole sen pituudesta tai vaativuudesta kiinni

”En arvota reissua sen vaativuuden tai mitan mukaan. Tiistai-illan retki lähimetsään syömään rusinoita on minulle yhtä tärkeä kuin pitkä Lapin-vaellus.”

Mikko ”Peltsi” Peltola, luontotoimittaja

Retkeilyohjelmien toimittaminen on muokannut Peltsin luontosuhdetta syvällisemmäksi, ja samalla ikä on tuonut mukanaan välittämistä, jota nuorelta mieheltä vielä puuttui.

– Työni puolesta olen päässyt näkemään luontoa laajemmin, mikä on lisännyt tietoisuutta ja ymmärrystä myös luonnontilasta. Pienenä ajattelin vain, että metsässä on kiva olla.

Hän on huolestunut niin Itämeren tilasta kuin luonnonvarojen tuhlaamisesta, mikä näkyy esimerkiksi nykyrakentamisessa. – Lapsuuskouluni on hyvä esimerkki. Kun koulu purettiin uuden tieltä, luonnonmukainen ja metsäinen piha korvattiin metalliaitojen ympäröimillä karsinoilla.

Peltsiä ihmetyttää myös yhteiskunnassa kaikkialla näkyvä fyysisen tekemisen välttely. Kauppatavarat saa tilattua kotiovelle, hotellissa neuvotaan ensimmäisenä, missä on hissi, ja lapsia kuskataan autolla harrastuksiin.

– Sama näkyy aikuisten tekemisessä. Kilometrin päässä sijaitsevalle kuntosalille mennään autolla ja sitten vielä hissillä eri kerrokseen verryttelemään juoksumatolla.

Peltsi ei kaipaa etelänlomille, mutta perheen kahden teini-ikäisen toiveesta välillä käydään myös ulkomailla. Kotimaassa yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli vaellus Korvatunturille kovilla pakkasilla, jolloin luonto on hänestä kauneimmillaan.

– Mitä kylmempää on, sitä nätimpääkin on, eikä koskaan saa kauniimpia luontokuvia.

Uusien kokemusten sijaan hän tunnustaa menevänsä mielellään samoihin tuttuihin paikkoihin.

– Olen käynyt 35 kansallispuistossa ja mietin, jos tulisi käytyä vielä 6:ssa jäljellä olevassa, mutta sitten huomaankin meneväni taas Kiilopäälle!

Keski-Suomestakin hänellä on paljon hyviä muistoja.

– Perho- ja koskikalastusinnostukseni sai itse asiassa alkunsa Laukaan Kuusaankoskelta, ja Konneveden Kosket ovat maan parhaita taimenkoskia, jotka vetävät puoleensa myös kansainvälisiä kalastajia. Konnevedellähän on jotain, mikä monesta paikasta puuttuu: kaloja.

Peltsillä on positiivinen perusluonne, ja siksi hänen on helppo säilyttää hyvä fiilis reissussa silloinkin, kun vastaan tulee vastoinkäymisiä.

– Yleensä olen metsään päästessäni niin onnellinen, ettei hetkellinen paha olokaan lannista.

Hyvän mielen takaa myös oikea pukeutuminen.

– Kun pitää kelien viiletessä kaulan lämpimänä, lämpimänä pysyy koko keho, hän neuvoo ja tunnustaa, että tuubihuiveja löytyy kotoa vaikuttava määrä.

Lapsillakin on luonnossa kivaa niin kauan, kun ei tule nälkä eikä kylmä. Sama pätee nuorisoon. Asiallisella pukeutumisella koulun hiihtotunnistakin jää mukavammat muistot.

– Siksi meidän 15-vuotias tytär tietää pistää hiihtolenkille pipon päähän ja takin kiinni, vaikka ulkoasu onkin teineille tärkeä, Peltsi sanoo isän ylpeyttä äänessään.

Yksinään Peltsi tykkää tehdä pitkiäkin reissuja ja taittaa matkaa vauhdilla, mutta tahti hidastuu ja matkat lyhenevät, kun lapset ovat mukana.

– Se on auttanut huomaamaan, ettei samalla reissulla tarvitse ehtiä moneen paikkaan. Lasten kanssa kaikki kiire jää pois.

Suositun ”Peltsi ja Osmo” -ohjelman myötä moni on halunnut viritellä Peltsin harteille Super Isän viittaa, mutta itse hän ei sitä allekirjoita.

– Olen isänä hyvin tavallinen, mutta ajattelen, että lasten kanssa pitää tehdä asioita. Se ei ole mitään ihmeellistä tai sankarillista.

Isänä hän ei koe tarvetta olla jatkuvasti liikkuva superpallo, mutta omatunto alkaa soimata, jos viikossa kuluu liian monta vapaa-iltaa sohvalla, jossa kukin keskittyy omiin älylaitteisiinsa.

– Siksi käymme lasten kanssa 3–4 kertaa viikossa hiihtämässä, uimassa tai kesällä skuuttiradalla.