Ympäristöteknologian opiskelija Sara Arve avaa Sammakkokankaan jätekeskuksella roskapusseja mattopuukolla tottunein ottein. Käynnissä on sekajätetutkimus, jota Arve toteuttaa työparinsa Riikka Takalan kanssa.

”Tämä työ ei ole prinsessoille”, suojapukuun pukeutunut Arve huikkaa ja levittää jätepussin sisällön tutkimuspöydälle.

Pöydälle leviävä roskakasa näyttää, mitä keskisuomalaiset sekajätteeseensä laittavat. Vaippoja, siteitä, likaisia elintarvikepakkauksia – sekajätteeseen kuuluvaa siis. Paljon mukana on kuitenkin myös sellaista, minkä voisi kierrättää muilla tavoin, esimerkiksi tekstiilejä, alumiinifoliota ja tyhjiä muovipakkauksia.

Sekajätetutkimuksessa tutkitaan Mustankorkean ja Sammakkokankaan jätenäytteitä sekä haja-asutus- että taajama-alueilta. Tutkimuksessa sekajätepussit avataan ja niiden koko sisältö lajitellaan jätetyypin mukaan. Eri jätetyypit punnitaan ja lasketaan niiden prosenttiosuus jätteen määrästä. Tutkittava materiaali lajitellaan 28:aan eri jätteeseen. Tutkimuksessa selvitetään esimerkiksi biojätteen, muovin, tekstiilin ja jalkineiden sekä vaarallisten kemikaalien osuutta sekajätteessä. Arve ja Takala tekevät työtä kahden kuukauden ajan, ja tutkimuksen tulokset julkistetaan elokuussa. Käsin tehtävä sekajätetutkimus on ainoa keino selvittää, mitä kotitalouksien sekajätepusseihin päätyy.

”Pistäähän se vähän nieleskelemään, kun vastaan tulee pussi, joka kuhisee matoja. Mutta se kuuluu asiaan – ja hommat jatkuvat.”

Sara Arve, ympäristöteknologian opiskelija

Seurana hajut ja madot

Ympäristöteknologiaa opiskeleva Arve ja ympäristönhoitajaksi opiskeleva Takala tekevät sekajätetutkimusta kesätyönä. Viileä alkukesä on ollut kesätyöntekijöiden mieleen, sillä jätepussit eivät varsinaisesti parane helteessä. Ei homma viileällä kesäsäälläkään silti mitään siistiä sisätyötä ole – jätepussit haisevat, pusseissa on välillä ötököitä ja taustalla kirkuvat lokit.

”Pistäähän se välillä vähän nieleskelemään, kun vastaan tulee pussi, joka haisee aivan kamalalta tai kuhisee matoja. Mutta se vain kuuluu asiaan, ja hommat jatkuvat. Kyllähän tämä on tällaista kutsumushommaa, joka ei taatusti sovi jokaiselle. Itse olen vieläkin todella innoissani siitä, mitä pusseista löytyy”, Arve sanoo.

Takala on samaa mieltä.

”Tämä työ vaatii tietynlaista sitkeyttä hajujen kanssa. Vaikka meillä on maskit, niin eivät ne paljon auta, kun joku pistävä haju tulee nenään. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, mitä jätteen seasta löytyy”, hän kertoo.

Lajittelusta mahdollisimman helppoa

Sekajätepussien tutkiminen on tuonut mukanaan yllätyksiä. Välillä Arve huomaa miettivänsä, miksi jokin tietty roska on päätynyt sekajätteeseen.

”On ollut yllättävää huomata, että sekajätteen seassa on paljon hyväkuntoista vaatetta: täysin ehjiä vaatteita ja kenkiä, joissa osassa on vielä hintalaputkin kiinni. Välillä taas roskat on selvästi lajiteltu oikein, mutta laitettu sitten kuitenkin lopulta kaikki sekajätepussiin.”

”Olemme löytäneet myös esimerkiksi rahaa ja valtavan määrän avaamattomia ruokia”, Takala lisää.

Arve vakuuttaa, ettei ihmisten roskia tutkiessa kyynisty – vaan pikemminkin päinvastoin. Hän innostuu miettiessään, miten ihmisiä voisi kannustaa lajittelemaan entistä paremmin ja miten lajittelusta voisi tehdä vielä helpompaa. Lajittelu vaatii myös voimavaroja etsiä tietoa ja tehdä oikeita päätöksiä. Arvella riittääkin ymmärrystä myös sille, ettei lajittelu aina onnistu.

Jätteen matka ei ala sen kierrättämisestä. Suomessa jätehuolto perustuu etusijajärjestykseen, jossa ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä kohdista on jätteen synnyn ehkäisy. Vasta sen jälkeen tulevat uudelleenkäyttö sekä jätteen hyödyntäminen materiaalina tai energiana.

Circwaste

”Tässä huomaa hyvin sen, että lajittelussa on isojakin alueellisia eroja. Osalle kierrätys on helpompaa yksinkertaisesti siksi, että kierrätyspisteet ovat lähellä ja helposti saavutettavissa. Kyllä minä ymmärrän, että lajittelu voi tuntua hankalalta, vaatiihan se tilaa ja aikaa. Joskus pusseista huomaa, että on tyhjennetty kokonaisia asuntoja tai kuolinpesiä, eikä lajittelu ole silloin välttämättä ensimmäinen mieleen tuleva asia.”

Osa Circwaste-hanketta

Sekajätetutkimus on osa Keski-Suomen Circwaste-hanketta. Hankkeen tarkoituksena on edistää materiaalien tehokasta käyttöä ja kierrätystä sekä ehkäistä jätteen syntyä. Edellisen kerran sekajätetutkimus on toteutettu vuosina 2021, 2017 ja 2015. Tutkimuksen tarkoituksena on saada lisää tietoa lajittelusta ja sen toteutumisesta sekä miettiä ratkaisuja lajittelun kehittämiseksi.

Vuonna 2016 voimaan tulleen orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon jälkeen sekajätettä ei ole enää sijoitettu kaatopaikoille. Mustankorkean alueelta sekajätteet menevät poltettavaksi Tammervoiman hyötyvoimalaitokselle Tampereelle ja Sammakkokankaan alueelta Riikinvoiman ekovoimalaitokselle Leppävirralle. Molemmat voimalat tuottavat käsittelemästään jätteestä sähköä ja kaukolämpöä.

Aiemmat sekajätetutkimukset ovat osoittaneet, että sekajätteeseen päätyy edelleen paljon biojätettä. Biojäte olisi kuitenkin erityisen tärkeää lajitella erilleen, sillä siitä tuotetaan Mustankorkean alueella paikallisesti biokaasua ja multaa. Sekajätepussista biojäte päätyy sekajätteen mukana poltettavaksi, eikä kostean biojätteen polttaminen ole energiantuotannon kannalta järkevää.

Seuraa kanaviamme – elokuussa kerromme, mitä vuoden 2023 sekajätetutkimus paljasti!