Einespaketteja, tölkkejä, jouluvaloja ja kahvinpuruja. Ainakin niitä ovat löytäneet tämän vuoden sekajätetutkimuksen tutkijat Linda Rosberg-Kulha sekä Ilona Viro. Pistosuojakäsineet sekä hengityssuojat tulevat tarpeeseen, kun naiset käyvät kahdeksan viikon aikana läpi noin 3 000 asukkaiden sekajätepussia. Se tekee noin 75 roskapussia päivässä.

Tutkijat lajittelevat sekajätepussin sisällön jäteluokkiin, joita on yhteensä 28. Tämän jälkeen jätteet punnitaan ja merkitään ylös niiden tarkat painot. Näin saadaan selville, kuinka suuri osuus mitäkin jätettä on eksynyt sekajätteen sekaan. Työ onkin tarkkuutta vaativaa. Sekajätetutkimus toteutetaan joka kolmas vuosi. Tutkimuksesta saadaan selville, mistä Mustankorkean sekä Sammakkokankaan toimialueiden sekajätteet koostuvat. Muun muassa biojätteen ja muovipakkausten määrä sekajätteessä kiinnostavat tutkimuksessa. Biojätteen lajittelua on tehty Jyvässeudulla jo kolmekymmentä vuotta, mutta sen osuus sekajätteestä on tutkimuksen mukaan ollut edelleen noin 21 prosenttia. Sammakkokankaan alueella taas on aloitettu muovipakkausten hyötykeräys viime tutkimuksen jälkeen.

Biojäte erilleen!

Rosberg-Kulha ja Viro ovat molemmat päätyneet työhön Sammakkokankaalle opintojensa kautta. Rosberg-Kulha opiskelee neljättä vuotta luonnonvara-alaa, Viro puolestaan kolmatta. Työmahdollisuus tuntui heistä molemmista kiinnostavalta.

– Tuli viesti, että olisi tälläinen mahdollisuus ja otin heti yhteyttä, Viro kertoo.

– Kiertotaloutta on opiskeltu paljon. On todella mielenkiintoista nähdä, miten kierrätystä saadaan tehostettua ja materiaalit kiertämään, Rosberg-Kulha pohtii.

Kun tutkijoilta kysytään, mistä he lähtisivät kotitalouksissa liikkeelle kierrätyksen tehostamisessa, ovat he yhtä mieltä: biojäte erilleen sekajätteestä. Samoin lasi, metalli ja paristot erottuvat heidän mielestään jätteinä, jotka voitaisiin saada oikein lajiteltuina kiertämään pitkään. Tutkijoita hämmentävät erityisesti ehjän tavaran, kuten astioiden määrä sekajätteessä sekä täydet ruokapakkaukset, joissa on vielä päiväystäkin jäljellä, eli niiden sisällön voisi hyvin vielä syödä.

Pussi täynnä kalaa oli tiukka paikka

Sekajätetutkimuksen toteuttaminen ei ole sitä siisteintä sisätyötä. Vaikka tutkijat ovat jo tottuneet erilaisiin epämiellyttäviin hajuihin pusseja avatessaan, on yllätyksiäkin osunut matkan varrelle. Pussi täynnä mädäntyneitä kaloja oli harjoitusviikolla tiukka paikka, eikä oksennuskaan ollut kaukana.

– Harjoitteluviikolla vastaan tuli puutarhapussillinen mädäntyneitä kaloja. Kun se avattiin, niin kyllä se vähän yökkäytti, Rosberg-Kulha muistelee.

– Se oli kyllä uskomatonta, Viro jatkaa.

Hajut ovatkin tutkijoiden mielestä työn ällöttävin osuus. Varsinkin sekajätteen seasta löytyvä biojäte haisee. Työtä tehdään silti reippain ottein ja suurella mielenkiinnolla. Rosberg-Kulha ja Viro pohtivat, että molempien agrologitaustasta sekä navetassa ja pellolla vietetyistä ajoista on työssä hyötyä.

– Tässä työssä pitää olla sellainen tekevä ote. Liikaa ei voi miettiä, vaan täytyy tehdä lajittelua ripeästi, Rosberg-Kulha summaa.

Kuitenkin myös oikeaa, sekajätteeseen kuuluvaa kuivaa jätettä on osunut pussien joukkoon, ja tutkijat ovat tehneet hymyilyttäviäkin löydöksiä käydessään pusseja läpi. Kaikkea ei malttaisi heittää pois.

Tulokset ovat parantuneet joka vuosi — kuinka käy tänä vuonna?

Oman jännityksen tämän vuoden tulosten odottamiseen tuo se, että sekajätteessä on jokaisena tutkimusvuonna ollut yhä pienempi määrä sinne kuulumatonta jätettä, kuten biojätettä.

– Tuloksista saadaan tietoa lajittelusta, mutta myös täsmätietoa, mitä voidaan käyttää jäteneuvonnassa. Esimerkiksi tänään avatuissa pusseissa on ollut paljon suodatinpusseja poroineen, joten niiden lajittelusta biojätteeseen voisi viestiä enemmän, miettii Sammakkokankaan toimitusjohtaja Outi Ruuska.

Sekajätetutkimus antaakin tärkeää tietoa siitä, miten lajittelu oikeasti arjessamme toimii. Usein kyselyissä ja haastatteluissa ihmiset kertovat lajittelevansa tunnollisemmin kuin mitä käsin avattavat roskapussit oikeasti kertovat. Tutkimustulosten perusteella saadaan tärkeää tietoa siitä, miten jäteneuvontaa voisi kehittää.

– Sekajätteeseen päätynyt kierrätyskelpoinen materiaali on hukattua raaka-ainetta, eikä se auta meitä matkalla kohti kierrätystavoitteitamme, kertoo Mustankorkean toimitusjohtaja Esko Martikainen.