Hylätyt-installaatio havainnollistaa, miltä 13 kiloa pois heitettyä tekstiiliä näyttää
Yksi suomalainen heittää vuodessa pois keskimäärin 13 kiloa tekstiiliä. Japa ry kokoaa tämän tekstiilimäärän nähtäväksi Hylätyt-installaatioonsa Vaajakosken Taidesaari-tapahtumaan 8.–9.8.2026 ja herättelee ajatuksiamme liittyen tekstiiliteollisuuteen sekä kulutustottumuksiimme.
Tekstiileiden kuluttaminen sekä kierrättäminen ovat suurennuslasin alla, kun kestävän kehityksen yhdistys Japa ry kokoaa 13 kiloa tekstiiliä nähtäväksi Hylätyt-installaatioonsa Vaajakosken Taidesaari-tapahtumaan 8.–9.8.2026. Yksi suomalainen heittää vuodessa pois keskimäärin 13 kiloa erilaista tekstiiliä, josta vain pieni osa päätyy tällä hetkellä kiertoon.
— Installaatiota on inspiroinut kiertotalouden toistaiseksi ratkaisematon ongelma, eli tekstiilijätteen kierrätys, Japa ry:n toiminnanjohtaja Minna Kankainen kertoo.
Installaatio konkretisoi tekstiilijätteen määrää, mutta nostaa samalla esiin hylättyihin tekstiileihin liittyviä tarinoita ja eettisiä kysymyksiä. Jokaisella pois heitetyllä tekstiilillä on oma tarinansa, jota ei välttämättä tule sen ostohetkellä tai pois heittäessä enempää ajatelleeksi.
Mitä? Hylätyt-tekstiili-installaatio osana Taidesaari-tapahtumaa
Missä? Tikkutehtaantie 2, Vaajakoski
Milloin? 8.—9.8.2026
Tekstiilijätteen kierrätys hakee vielä muotoaan
Tällä hetkellä vain noin 20 % pois heitetystä tekstiilijätteestä saadaan kiertämään. Vastuu kotitaloustekstiilin keräyksestä ja kierrätyksestä on vielä toistaiseksi kuntien jäteyhtiöllä, kuten Mustankorkealla.
EU:n laatimaa jätepuitedirektiiviä tekstiilien tuottajavastuusta ei ole vielä pantu täytäntöön. Tämä direktiivi siirtää vastuuta tekstiilien kierrättämisestä niiden tuottajille.
Tekstiiliteollisuuden päästöt pitävät lentoliikenteen jälkeen toista sijaa suurimpana ympäristöpäästöjen aiheuttajana. British Fashion Councilin mukaan tällä vaatemäärällä, joka maapallolla tällä hetkellä on, vaatetettaisiin kuusi seuraavaa sukupolvea.
Koska tekstiiliteollisuuden päästöt ovat monen eri prosessivaiheen ja toimijan tuotos, voi kuluttajan olla vaikea saada tietoa vaatteen matkasta tai ymmärtää, mistä kaikesta se koostuu.
— Vaatteen matkaa tai olosuhteita, joissa se on valmistettu, ei välttämättä tule sen enempää ajateltua, sillä vaatteen tuotantovaiheet tapahtuvat usein myös hyvin kaukana meistä, Kankainen toteaa.
Kulutustottumuksemme ovat kuitenkin juuri niitä, joista meidän tulisi lähteä liikkeelle. Finnwatch arvioi kuluttamisen jatkavan kasvuaan tällä vuosikymmenellä tasaiseen tahtiin joka vuosi. Tämä johtaa väistämättä myös hylättyjen tekstiileiden kertymiseen maapallon eri kolkkiin.
”Vaatteen matkaa tai olosuhteita, joissa se on valmistettu, ei välttämättä tule sen enempää ajateltua, sillä vaatteen tuotantovaiheet tapahtuvat usein myös hyvin kaukana meistä.”
Minna Kankainen, Japa ry:n toiminnanjohtaja
Hylättynä tekstiiliä pellavasta polyesteriin
Japa ry:n toiminnanjohtaja Minna Kankainen saapui Mustankorkealle hakemaan tekstiilijätettä installaatiota varten. Poistotekstiilin seasta löytyi monenlaista tekstiiliä, josta osa oli sinne kuuluvaa, mutta iso osa myös sinne kuulumatonta.
Ehjät tekstiilit suositellaan viemään keräyksiin, joita järjestävät esimerkiksi kierrätyskeskukset, UFF tai SPR. Likaisen tekstiilin paikka puolestaan on sekajätteessä. Poistotekstiiliin kuuluvat siis vain rikkinäiset ja käyttökelvottomat, mutta kuivat ja puhtaat tekstiilit.
Poistotekstiilin seasta paljastui kuitenkin vaatteita ja lakanoita, jotka eivät olleet vielä käyttöikänsä päässä. Tekstiilistä löytyi melko huonolaatuisen tuntuisia vaatteita, jotka sinällään olisivat vielä käyttökelpoisia, mutta tuskin tekisivät kauppaansa enää kirpputoreilla. Joistakin vaatteista saattoi melkein aistia impulsiivisen ostohetken.
Näiden lisäksi löytyi kuitenkin myös merkkituotteita, merinovillaa ja pellavaa, jotka olivat hyvässä kunnossa. Merinovilla ja pellava säilyttävätkin tunnetusti ulkomuotonsa laadukkaina luonnonmateriaaleina hyvin, toisin kuin keinokuidut.
Vastaan tuli myös tekstiilejä, joista olisi neulalla ja langalla tai jopa pelkällä silittämisellä saanut käyttöön sopivia. Heräsikin kysymys, olemmeko valmiita näkemään vaivaa tekstiilin säilymisen eteen?
Liikkeelle omista ajatusprosesseista
Uutta vaatetta tai pussilakanaa ostaessa voikin pysähtyä miettimään, kuinka pitkään on valmis jatkamaan tuotteen tarinaa. Onko sille käyttöä vielä vuosien päästä?
Kankainen pohtii myös vaatteiden painoarvoa nyky-yhteiskunnassa.
— Tarkastellessaan omia tottumuksiaan on hyvä pohtia esimerkiksi, voiko saman asun laittaa useampiin juhliin tai voiko töissä käyttää samaa asua useamman päivän peräkkäin, Kankainen jatkaa.
Usein sanotaan, että vastuullisin vaate on se, joka jo löytyy omasta vaatekaapista. Ehkä sanontaa voisikin muuttaa muotoon: ”Vastuullisin vaate on se, jota oikeasti käyttää”.
