Upcycling-termi tarkoittaa käytöstä poistetun jätemateriaalin tai tuotteen muuttamista aikaisempaa arvokkaampaan käyttöön. Muotoilija Milja-Liina Myllyntaus toteutti upcyclingiä opintojensa lopputyöhön kuuluvassa vaatemallistossa, jossa hän käytti Mustankorkean poistotekstiilejä.

– Poistotekstiileihin liittyvä vaateteollisuus on Suomessa kasvava ala. Moni vaatebrändi ottaa sen vakavasti ja hyödyntää omia vanhoja materiaalejaan uusien mallistojen luomisessa.

Poistotekstiilit eivät tarkoita samaa kuin vaatekeräysten vaatteet. Poistotekstiileihin kuuluvat rikkinäiset ja loppuun käytetyt vaatteet; vaatekeräyksissä vaatteet ovat yhä ehjiä ja käyttökelpoisia.

Kestävän vaatesuunnittelun keinoja

Myllyntaus valmistui muotoilijaksi Lahden LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista. Hän opiskeli puettavaa muotoilua, jossa yhdistetään vaatesuunnittelua ja muotoilua. Lopputuloksena syntyy erilaisia kestävän kehityksen vaatetuskonsepteja ja asusteinnovaatioita.

– Puettava muotoilu on asteen käytännöllisempää ja kaupallisempaa kuin perinteinen vaate- ja muotisuunnittelu, mutta olennaista on meilläkin tuotteiden ja vaatteiden luova suunnitteluprosessi, Myllyntaus tarkentaa. Puettavan muotoilun ammattilaiset eivät siis ole ompelijoita.

Vastuullisuus näkyi joka kurssilla. Muotoiluinstituutin opiskelijat hyödynsivät esimerkiksi vaatebrändien B-materiaaleja ja oppivat vähentämään leikkuujätettä 3D-kaavojen suunnittelussa. Nollajätekurssin ideana oli suunnitella vaatteita niin, ettei siitä tule lainkaan jätettä. Myllyntauksen mukaan kestävän vaatesuunnittelun korostuminen yllätti erityisesti vaihto-opiskelijat.

– Etelä-Euroopassa pikamuoti on aivan eri tavalla valtavirtaa kuin meillä Suomessa, ja vaatteiden kirpputori- ja second-hand-kulttuuri on selvästi vähäisempää.

Ovatko tahrat syy luopua käyttökelpoisesta vaatteesta?

Myllyntaus kiinnostui poistotekstiileistä tutkiessaan opinnäytetyössään tahrojen arvoa vaatteissa. Kansainvälisessä muotimaailmassa tahroilla leikittely on jo ilmiö.

– Minuakin kiinnostavat subjektiiviset näkökulmat kauneuteen. Halusin pohtia, mistä tabut syntyvät ja miten esteettisiä normeja voi muuttaa.

Myllyntaus teki aiheesta pienimuotoisen kyselyn suomalaisille. Vastausten perusteella tahrat ovat hyväksyttäviä monissa koti-, ulkotyö- ja harrastusvaatteissa eivätkä syy luopua vaatteesta.

– Stigma on kuitenkin vahva julkisissa ja muodollisissa tilanteissa sekä juhlavaatteissa, ja siksi halusin luoda poistotekstiileistä nimenomaan juhlavan malliston, Myllyntaus kertoo. Se tuo esiin, ettei tahraantuneiden vaatteiden tarvitsisi jäädä vain kotikäyttöön.

Poistovaatemallisto ei synny helposti

Myllyntaus haki Mustankorkean Lajittelupihan poistotekstiilien keräyspisteeltä erilaisia kankaita ja asuja puvun housuista t-paitoihin. Mukaan lähti huiveja, tekokarva-asusteita, samettia sekä velour- ja collegekankaisia oloasuja.

– Lähdin avoimin mielin liikkeelle ja otin kankaita runsaalla kädellä, koska upcycling-prosessi on aina haastava. Vaatteen työstämisessä pitää olla valmiina kaikkeen.

Tarkkoja suunnitelmia ei voinut tehdä, eivätkä kaikki ideat onnistuneet rajallisella materiaalilla. Myös kankaiden värjääminen vei aikaa, kun materiaalit vaihtelivat puuvillasta tekokuituihin. Myllyntaus ei ihmettelekään, miksi upcycling ei ole noussut vaateteollisuuden valtavirtaan.

– Yhden vaatteen tekeminen rajallisesta materiaalista on vielä suhteellisen helppoa, mutta mallistossa jokaisen vaatteen pitää soljua yhdessä ja edustaa samaa maailmaa.

Poistotekstiilit taipuivat rouheiksi juhlavaatteiksi

– Monet materiaalit vaativat työstämistä, ja esimerkiksi keveitä housukankaita piti tukea, jotta niitä pystyi hyödyntämään hameessa, Myllyntaus kertoo.

Malliston tekokarvatakki syntyi miesten kevyestä paitatakista tukikankaiden, t-paitakankaan ja karvaliivin yhdistelmänä. – Keinokarvaa oli helpoin ommella, ja se peitti eri kankaiden saumakohtia hyvin. Myös venyvät kankaat toimivat materiaalien yhdistelyssä.

Myllyntaus käytti monissa vaatteissa kimaltavia kirjailuja luomaan kontrastia ja arvokkuutta. Tahraista ilmettä hän loi vaatteisiin maalaamalla. Oikeasti likaisia vaatteita olisi pitänyt etsiä sekajätteen joukosta. – Poistotekstiilit olivat minun käyttööni vähän liiankin puhtaita!

Nuoret suunnittelijat uudistavat vaateteollisuutta

Myllyntauksen vuosikurssi piti KOE Fashion Show -muotinäytöksen Helsingin Merikaapelihallilla 26. toukokuuta monisatapäiselle yleisölle. Kestävyys yhdisti kaikkia mallistoja. Moni käytti eri brändeiltä saatuja kangaspakkojen loppuja, joita yritykset eivät pysty enää hyödyntämään.

– Toisissa mallistoissa korostui vaatteiden ajattomuus ja elinkaaren pidentäminen tai materiaalit, joita oli hankittu kirpputoreilta, Myllyntaus kertoo.

Hän uskoo, että nuorten suunnittelijoiden avarakatseiset ideat muuttavat lopulta vaateteollisuutta, jonka on pakko siirtyä kestävämpään suuntaan. Helppoa kestävä kuluttaminen ei kuitenkaan ole.

– Vaikka kirppareita on Suomessa paljon, jokaisesta kaupungista löytyvät myös samat kansainväliset pikavaateketjut. Vielä on matkaa siihen, että pitäisimme käytettyä vaatetta yhtä hyvänä tai jopa parempana kuin uutta.

Vaateostoksilla muutos lähtee Myllyntauksen mielestä siitä, että jokainen alkaa muuttaa omaa suhtautumistaan uuden ostamiseen. Vaatekaupoissa trendit vaihtuvat, ja uutta voi tulla ostetuksi omasta tyylistä riippumatta.

– Jos ihmiset tuntisivat oman vaatetyylinsä paremmin ja ostaisivat vaatteita, joita oikeasti rakastavat, vaatteiden elinkaari voisi pidentyä ja tarve uuden ostamiselle vähentyä, hän pohtii.