Huomiotakki päällä oleva nainen katsoo jonkinlaista mittaria ja pitää käsissään jotain laitetta. Päässään hänellä on kypärä.

Hajujen puolueeton tarkkailu ja analysointi on asiatuntijatyötä. Suomessa hajukaasunäytteet pystyy analysoimaan akkreditoidusti vain yksi laboratorio. Se sijaitsee Jyväskylässä. Jätteiden kierrätyksestä syntyviä hajuja arvioidaan siis parhaalla mahdollisella osaamisella kotinurkilla.

Mustankorkean jätekeskuksen ympäristölupa vaatii, että jätteiden kierrätyksestä syntyviä hajuja seurataan puolueettomasti. Ramboll on ollut Mustankorkean kumppani hajujen tarkkailussa jo vuosia.

– Vastaamme hajunäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista, kertoo Rambollin ympäristökonsultti Anne Kiljunen. Tavoitteena on varmistaa, ettei hajuista aiheudu haittaa ympäristölle tai ihmisille.

Ulkoilman hajupitoisuudelle ei ole asetettu Suomessa raja-arvoja, mutta ympäristönsuojelulainsäädäntö ohjaa hajuhaittojen ehkäisyä. Hajut eivät saa vaikuttaa liikaa ympäristön yleiseen viihtyisyyteen.

– Suoranaista terveyshaittaa hajuista on hyvin harvoin, koska ympäristölupapäätöksissä annetut poistokaasun hajupitoisuuden raja-arvot ovat niin pieniä, Kiljunen sanoo.

Ympäristöluvan lisäksi Mustankorkean ympäristövastuullisuutta ohjaa kansainvälinen ja sertifioitu ympäristöjohtamisen ISO14001-standardi.

Nainen katsoo kaukaisuuteen. Hänestä ei näy koko päätä, vaan etulalla on jotain epäselvää rakennelmaa.
Anne Kiljunen on toiminut Rambolilla vuodesta 2017 lähtien. Hän toimii ympäristökonsulttina.

Hajuja poistetaan jo laitosten sisällä

Hajupitoisuuksia mitataan Mustankorkean biokaasu– ja kompostointilaitoksista kaksi kertaa vuodessa. Rambollin asiantuntija saapuu jätekeskukselle asianmukaisissa suojavarusteissa.

– Meillä on aina turvakengät, huomiovaatteet, käsineet, kypärä ja suojalasit sekä biokaasulaitoksen sisällä myös hengityssuojain, Kiljunen kertoo.

Hajunäyte otetaan tutkittavasta kaasusta tiiviiseen näytepussiin. Näytteenottaja varmistaa, että näyte on edustava.

Hajunäytteet otetaan molemmista laitoksista ennen hajunpoistojärjestelmää ja sen jälkeen, jotta nähdään, miten tehokkaasti hajunpoisto toimii. Kiljusen mukaan erityisen tärkeää on varmistaa säännöllisillä mittauksilla, että hajupitoisuus on alle raja-arvojen poistokaasussa, joka johdetaan laitoksesta ulkoilmaan.

– Tutkimme poistokaasusta myös tiettyjä hajuja tuottavia yhdisteitä, kuten ammoniakkia ja rikkivetyä.

”Hajunäyte otetaan biokaasu- ja kompostointilaitoksilta ennen hajunpoistojärjestelmää ja sen jälkeen, jotta nähdään, miten tehokkaasti hajunpoisto toimii.”

Anne Kiljunen, Rambollin ympäristökonsultti
Kypärä päässä oleva nainen katsoo kameraan ja hymyilee.

Jyväskylässä ainoa akkreditoitu hajulaboratorio

Hajunäytteitä ei tarvitse kuljettaa kauas. Jyväskylän Ylistönmäeltä löytyy Suomen ainoa Finasin akkreditoima hajulaboratorio. Akkreditointi on Kiljusesta laadun tae.

– Finas valvoo toimintaamme säännöllisillä tarkastuksilla, ja osallistumme myös kansainvälisiin vertailututkimuksiin. Laboratoriossamme ei tutkita mitään muuta kuin hajuja.

Mustankorkealta otettujen näytteiden hajupitoisuudet ovat pysyneet hyvin raja-arvojen sisällä. Tulokset käydään aina Mustankorkealla huolella läpi.

– Tulokset toimitetaan valvoville viranomaisille ja kirjaamme ne ylös myös omaan seurantaamme. Mikäli tuloksissa on poikkeavaa, lähdemme miettimään ja toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, kertoo Mustankorkean laatu-, turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö Mari Rautio.

Vuosien mittaan on kehitetty esimerkiksi kompostointilaitoksen biosuodatusta.

Kypärä päässä oleva nainen on jonkin metallisen putken luona. Takana näkyy hakekasaa ja oikealla jotain laitosta.
Kompostointilaitoksessa on biosuodatin. Se on yksinkertaistettuna laite, jossa ilma johdetaan suodatinmateriaalin (esimerkiksi hakkeen) läpi. Suodattimen pinnalla kasvaa mikrobikerros, joka käyttää epäpuhtauksia ravintonaan ja hajottaa ne vaarattomiksi yhdisteiksi.

Mikään ei vedä vertoja ihmisnenälle!

Hajupitoisuuden määrittämiseen ei ole olemassa teknologiaa, koska jokainen hajukaasunäyte on useiden eri yhdisteiden seos. Kone ei pysty tulkitsemaan hajua sellaisena kuin ihminen sen kokee.

– Siksi nenään perustuva menetelmä on ylivertainen, Kiljunen toteaa. Hajunäytteitä täytyykin haistella ihan konkreettisesti, joskin asiaan harjautuneella nenällä.

Laboratoriossa käytetään niin sanottua olfaktometrista menetelmää. Laite syöttää neljän hajupanelistin nuuhkittavaksi hajunäytettä laimeammasta kohti väkevämpää. Raatilaiset painavat nappia, jos havaitsevat hajua, ja laite laskee hajupitoisuuden painallusten perusteella.

Hajuanalyysin yhteydessä annetaan näytteestä hajun kuvauksia. Hajua voidaan kuvailla esimerkiksi imeläksi, happamaksi tai ihan vain kompostin hajuksi.

Jokaisen hajuraatiin mielivän asiantuntijan on käytävä läpi koulutus ja hajuaistin testaus. Nenän herkkyyttä koetellaan makealta haisevalla butanolilla. Jos asiantuntijan hajuaisti vastaa tiettyjä raja-arvoja, hän on pätevä edustamaan hajuaistin suhteen keskivertokansalaista.

– Myös jokaisen analyysin aluksi butanolin haistelulla varmistetaan, ettei panelistin nenä ole liian herkkä tai vaikkapa tukkoinen, Kiljunen sanoo.

”Hajupitoisuuden määrittämiseen ei ole olemassa laitetta, koska jokainen hajukaasunäyte on useiden eri yhdisteiden seos.”

Anne Kiljunen, Rambollin ympäristökonsultti
Nainen seisoo jossain katolla jonkinlaisen piipun vieressä. Hänellä on mukanaa jotain tutkimuskalustoa.
Biokaasulaitoksesta hajunäyte otetaan poistoilmapiipun luota. Näyte otetaan ilmatiiviiseen ja hajuttomaan pussiin.

Miten hajupitoisuus määritellään?

Hajupitoisuutta kuvataan hajuyksiköillä. Yksi hajuyksikkö kuutiometrissä (HY/m³) on näytteen hajupitoisuus silloin, jos puolet väestöstä aistii hajun (EN 13725-standardi). Väestöä edustaa laboratorioanalyysissä ammattilaisista koostuva hajuraati.

Hajupitoisuuden määrittely alkaa laimennetusta näytteestä, jota väkevöitetään asteittain. Hajupitoisuus on sitä suurempi, mitä enemmän näytettä voidaan laimentaa, ilman että haju katoaa.

Haju kantautuu kauemmas sopivalla säällä

Tietynlainen sää luo otolliset olosuhteet hajujen leviämiselle. Voimakas tuuli levittää hajuja kauemmas ja tyyni sää voi puolestaan saada hajun leijailemaan pidemmäksi aikaa tiettyyn maaston muotoon. Mustankorkean jätekeskuksen alueella voikin välillä tuoksahtaa, mihin lähellä asuvien on hyvä varautua oikealla asenteella.

”Jätteiden käsittelytoiminta alkoi Mustankorkean mäellä jo vuonna 1963, jolloin alue oli syrjässä. Nyt asutus tulee koko ajan lähemmäs.”

Mari Rautio, laatu-, turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö
Nainen katsoo hieman ohi kamerasta ja hymyilee.

Mustankorkealla pyritään vähentämään hajuhaittoja esimerkiksi istuttamalla suojapuustoa. Suljetuilla loppusijoitusalueilla kasvatetaan energiapajuja, jotka kerätään 3–5 vuoden välein ja hyödynnetään kompostointilaitoksella tukiaineena. Myös ympäröivä kuusikko toimii suojana.

– Hajujen leviämisen kannalta puuston harvennukset ja hakkuut ovat huono asia, Rautio sanoo.

Harveneva puusto heikentää ilmavirtauksien hajontaa, jolloin hajut pääsevät voimakkaampina pidemmälle.

– Siksi istutamme aina kun mahdollista suojapuustoa, ja myös asukkaiden kannattaa suosia pihoillaan puita.

Mikä kaikki vaikuttaa hajujen leviämiseen?

  • tuulen suunta ja voimakkuus
  • ilmankosteus
  • ilmanpaine
  • lämpötila
  • ilmavirtaukset
  • maastonmuodot, kuten mäkisyys
  • suojaava puusto

Yhden sulotuoksu on toisen haju

Huomiotakki päällä oleva nainen hymyilee ja pitää käsissään jotain laitetta. Päässään hänellä on kypärä ja taustalla näkyy erilaisia putkistoja ja jotain laitosta.
Kompostointilaitoksen biosuotimen pinnasta otetaan huuvan avulla kaasunäyte näytepussiin, mikä viedään laboratoriaan analysoitavaksi. Siitä määritetään hajupitoisuus. Lisäksi mitataan vielä ammoniakkipitoisuus.

Ihmiset kokevat hajut hyvin eri tavalla, ja jokin haju voi olla yhden mielestä sietämätön ja toinen ei huomaa sitä lainkaan. Silti voimakkaatkin karamellitehtaan tuoksut koetaan yleensä vähemmän häiritsevinä kuin heikot epämiellyttävät hajut.

– Ihmiset ovat hajuille eri tavalla herkkiä. Jotkut yksilöt voivat kokea hajun hyvinkin häiritsevänä, vaikka se olisi hajupitoisuudeltaan heikko, Kiljunen sanoo.

Mitä enemmän tietoa hajun lähteestä ja haitan kestosta on saatavilla, sitä helpompaa satunnaista hajua on sietää. Kiljunen korostaa, ettei jätteenkäsittelyä voi saada täysin hajuttomaksi, mutta ainakin hajulle on hyvä syy.

– Onhan jätteiden kierrätys ehdottoman tärkeää meille kaikille. Hajuja tuottavat myös monet muut yhteiskunnan huoltovarmuudelle kriittiset laitokset, kuten jätevedenpuhdistamot, ja niissäkin tarkkaillaan hajuja.

Katso videolta miten hajunäytteitä otetaan