Nainen pitää henkarissa vihreäpilkullista mekkoa. Toisessa kädessä on kaksi mekkoa lisää.

Jyväskyläläisen kerrostaloasunnon keittiössä surraa ompelukone. Sirpa Huhtala korjaa miehensä farkkushortseja. Shortsit ovat olleet käytössä jo varmaan kymmenen vuotta ja ne ovat hieman maalissakin. Silti ne ovat yhä mieluisat ja saavat jälleen lisää käyttöaikaa korjaamisen jälkeen.

Kaikki korjataan, mitä voidaan. Se kuvastaa pitkälti Sirpa Huhtalan periaatteita. Hänestä on hassua, että on olemassa huusholleja, joissa ei ole ompelukonetta ­– eihän vaatteiden korjaus muuten onnistu.

– Vaatteita ei heitetä menemään, vaikka ne rikki menisivätkin. Poikani Ville asuu Helsingissä ja tuo minulle usein haaroista rikki menneitä housuja paikattavaksi. Hän kertoo niiden tarvitsevan äidin kosketusta, Huhtala hymyilee.

Nainen pitää käsissään vaaleanpunaista lasten mekkoa. Hymy on mieletön, etualalla näkyy ompelukone ja saumuri.
Sirpa Huhtalan ehdoton suosikkivaate on noin 60 vuotta vanha lasten vaaleanpunainen mekko. Siihen liittyy paljon muistoja omasta lapsuudesta ja Ruotsin reissusta papan ja mummon kanssa. Mekosta on korjattu nappilista silkkinauhalla sekä laitettu uudet napit. ”Mekko oli tyttärelläni Sanna-Kaisalla päiväkodin kevätjuhlassa, kun hän oli pieni. Kyllä sitä ihasteltiin, että mistä on löytynyt niin upea mekko.”

Samaan hengenvetoon hän toteaa, että entisaikaan kankaat olivat parempia ja kestävämpiä. Huhtalan lapsuudessa vanhat vaatteet purettiin kankaiksi ja kankaat käytettiin uudestaan – mitään ei heitetty pois. Kankaat myös valmistettiin meillä Suomessa.

– Nykyään vaikka ostaa vähän laadukkaammankin merkin villapaidan tai villakangastakin, niin ne ovat jo hetken päästä nukkaantuneita. Uusista vaatteista menee nopeasti jokin sauma rikki ja niitä saa olla heti korjaamassa.

Nainen katsoo hymyillen kameraan. Ylhäällä näkyy lampun kiiltäviä kristalleja ja alhaalla ompelukonetta.
Sirpa Huhtala on perinyt käsityötaidot lapsuuden kodistaan. Äiti, mummo ja pappa harrastivat kaikki käsitöitä. ”Pappa laittoi minulle aina vaatteet joulu- ja kevätjuhliin. Minulle on sattunut elämääni hyviä miehiä”, Huhtala kertoo kiitollisena.
Nainen katsoo sinisiä housuja.
Mustissa tuulihousuissa on entrattu lahkeet. Ne ovat käytössä Sirpa Huhtalan tyttären puolisolla harrastuksissa.

“Pappa oli kova virkkaamaan, se oli harvinaista miehille. Lapsuuden kodissa tehtiin myös muovimattoja, mitkä olivat siihen aikaan muotia.”

Sirpa Huhtala
Nainen katsoo kaukaisuuteen päällään kauniin turkoosi takki. Etualalla näkyy saumuria.
Turkoosin sininen takki on palvellut jo 70-luvulta lähtien. Se on Sirpa Huhtalan siskon takki. Toista samanlaista ei tule heti vastaan kaupungilla.
Mökin seinää vasten on itse tehty kukallinen vessapaperiteline.
Vessapaperiteline on tehty Sirpa Huhtalan lapsuuden kodin pöytäliinasta. Kaunis kukkakuvio sopii hyvin kesämökille.

Entisaikojen kankaat kestävät uusiokäytössä

Entisaikojen laadukkaista ja kestävistä kankaista voi tuunata myös muita kodin tekstiilejä sekä vaatteita.

– Tein lapsuuden kotini vanhasta pöytäliinasta tyttäreni Sanna-Kaisan mökille vessapaperitelineen, jonka kahva on vanhasta laukusta. Lisäksi toisesta pöytäliinasta syntyi mökkivessaan pussukka, minne voi laittaa vaikka kosteuspyyhkeitä, Huhtala esittelee.

Pussukoita hän on tehnytkin paljon. Entisaikojen kestävät kankaat ja kauniit ajattomat kuosit näyttävät nykytermein trendikkäältä vintagelta. Kysymykseen onko Huhtala ikinä ajatellut tekevänsä pussukoita myyntiin, hän naurahtaa:

– En ole, ostaisikohan niitä joku? Pitää miettiä sitten, kun jään eläkkeelle, kertoo näytteenottoa laboratoriossa työkseen tekevä Huhtala. – Perin anopin kangaspuutkin. Jos sitä vaikka innostuisi kutomaan, kun jää joskus eläkkeelle.

Olohuoneen kaapistosta roikuu kolme erilaista mekkoa; vihreäpilkullinen, punakukkainen ja ruskearaidallinen.
Vanhat mekot on tehty laadukkaista kankaista ja kauniista kuoseista. Ne kestävät hyvin aikaa ja ovat nykyään trendikästä vintagea. Entisaikaan mekot olivat hieman pidempiä kuin nykyään, minkä vuoksi nämäkin mekot on kaikki lyhennetty helmasta.
Nainen pitää käsissään pussukkaa, jossa on nimikirjaimet JK tai JR.
Sirpa Huhtala teki mummonsa vanhoista hyväkuntoisista pellavapyyhkeistä kassin kauppareissuille tai harrastuksiin. Mummo sai pellavapyyhkeet mennessään naimisiin 1920-luvulla.

Vanhoja vaatteita kertynyt vanhemmilta

Keittiön pöydällä on Sirpa Huhtalan uudempi Bernina-ompelukone sekä pitkään palvellut saumuri. Toinen vanhempi, Huhtalan parikymppisenä ostama Pfaff-ompelukone on kotipaikassa Karstulassa, jonne Huhtala suunnittelee haastattelun jälleen lähtevänsä viikonlopuksi. Karstulassa hän on asunut miehensä kanssa jo kauan. Jyväskylän asunto on niin sanottu ”kakkoskoti”, joka on palvellut myös omia lapsia opiskeluaikoina.

“Jotkut ihmiset saattavat muuttaessaan laittaa koko kodin sisustuksen uusiksi. Vanhat huonekalut ovat vaatteiden tavoin kestävämpiä ja laadukkaampia kuin uudet. Nehän ovat täyttä puuta.”

Sirpa Huhtala

– Käyn harvoin kirpputoreilla. Eniten vanhoja vaatteita on kertynyt omilta vanhemmiltani, harvoin ostan enää mitään kaupasta. Kengätkin korjautan suutarilla, jos kantalaput täytyy uusia.

Huhtalan käsityötaidoista nauttivat hänen lastensa lisäksi lasten puolisot. Useaa mekkoa on lyhennetty, takin hihoja pidennetty, poistettu olkatoppauksia tai muuten tuunattu vaatteita nykypäivään sopiviksi.

Rivissä on kauniita ja värikkäitä kankaita, hieman jopa nostalgisilla kuoseilla.
Vanhat kankaat ovat todella upeita kuoseiltaan. Päällimmäisenä on kaksi vanhoista kankaista tehtyä pussukkaa ja alla kaksi kaunista takkia. Ne ovat yhä käyttökelpoisia laadukkaan kankaan ja vaatteiden hyvän säilytyksen ansiosta.
Naisen kädet asettelevat pussukkaan virkattuja, värikkäitä ja kauniita ympyröitä. Niitä on lisää keittiönpöydällä, jossa on myös saumuri.
Sirpa Huhtalan anoppikin oli käsityöihmisiä. Häneltä on jäänyt ihania virkattuja kangaspaloja. Huhtala pohtii, mihin niitä voisi käyttää; koristelisiko niillä pussukoita vai tekisikö niistä peiton tai vaikka istuinalustan.

Kangastilkuista paikkoja vaatteiden korjaamiseen

Kangaskaistaleet ja tilkut säästetään myös, sillä niistä saa hyviä paikkoja vaatteiden korjaamiseen ja muihin käsitöihin. Jos kaikkea ei osaa korjata, neuvoo Huhtala etsimään videoita Youtubesta. Sieltä löytyy monenlaisia vinkkejä ja neuvoja.

– Ei sitä itsekään aina kaikkea heti osaa. Joskus lapsena sanoin äidilleni, että tekemäni paitapuseron saa polttaa, se oli mielestäni niin huono. Äiti oli ihana ja neuvoi, miten sen voisi korjata. Tekemällä oppii.

Keittiön ovessa roikkuu sini-valkoruutuinen mekko. Taustalla näkyy kerrostaloasunnon keittiötä.
Siniruutuinen mekko on palvellut jo kolme sukupolvea. Mekko oli alun perin Sirpa Huhtalan äidillä, sitten hänellä ja viimeisimpänä tyttärellä Sanna-Kaisalla. ”Mekko on kokoa 40, mutta se on melko pientä kokoa. Aiemmin ihmiset olivat paljon pienempiä kooltaan, vaikka äitillänikin oli kahdeksan lasta”, Huhtala toteaa.

Näin kulutat vaatteita kestävästi 

  1. Vähennä kulutusta – ihminen pärjää lopulta aika pienellä vaatemäärällä. 
  2. Hanki käytettyä tai lainaa – miksi ostaa aina uutta, kun tarjolla on laadukasta second handia? Vaatteita voi myös lainata perheen kesken tai ystäviltä. 
  3. Osta vain lempivaatteitasi – muut vaatteet jäävät herkästi lojumaan käyttämättöminä kaappiin. 
  4. Suosi kierrätysmateriaaleista tehtyjä vaatteita – säästät luonnon resursseja ja vähennät päästöjä. 
  5. Osta laadukkaita, kestäviä ja ajattomia vaatteita – moni vaate menettää muotonsa jo ensimmäisessä pesussa. Hyvä vaate on ajaton ja kestää vuodesta toiseen. 
  6. Korjaa ja paikkaa vanhoja vaatteita – se pidentää materiaalin elinkaarta.
  7. Uusiokäytä rikkinäiset vaatteet – niistä saa vaikkapa hyviä siivousrättejä.
Nainen pitää kädessään paitaa, jonka kyynärpäässä on paikka. Taustalla näkyy vaatteita ja ompelutarvikkeita.
Sirpa Huhtala on paikannut rikkinäisen paidan kyynärpään. Nykyään samanlaisia paikkoja näkyy uusissakin paidoissa – ne ovat muodissa.
Silmälaispäinen nainen katsoo kameraan ja hymyilee. Taustalla näkyy vihreää luontoa.

Vaatteille tuottajavastuu

Kuka maksaa tulevaisuudessa vaatteiden kierrätyksen? Me kysyimme asiaa ympäristöministeriön Sirje Sténiltä.