Vaaleahiuksinen opettaja kertoo luokalle jotain. Lapset ovat kameraan selin.

Matoja, multaa ja matematiikkaa. Matokompostori opettaa lapsille, miten biojätteestä syntyy ravinteikasta multaa. Samalla opitaan myös yhteistyötä ja hienomotoria taitoja. Laukaan Satavuon koulun ykkösluokkalaiset ovat tutkineet tunkiolierojen elämää lukuvuoden ajan.

Laukaan Satavuon koulun ykkösluokan nurkassa on rasia, jossa kuhisee matoja – tai tarkemmin sanottuna tunkiolieroja. Koulun ekaluokkalaiset ovat perustaneet matokompostorin ja nyt on aika selvittää, mitä madot ovat saaneet aikaan lukuvuoden aikana.

– Erityisopettajamme Anna Sarkkinen pyysi, saako hän tuoda matoja meidän luokkaamme, ja syksyllä ne sitten tulivat. Keräsimme ensin parin oppitunnin ajan risuja ja lehtiä kompostin alle. Sen jälkeen lapset saivat perustaa kompostorin vanhaan akvaarioon, ensimmäisen luokan luokanopettaja Tuula Leppäkari kertoo.

Sanomalehtien päällä on multaa ja matoja. Kuvassa näkyy lasten käsiä.
On tullut aika laskea madot! Lukuvuoden alkaessa matokompostoriin laitettiin kymmenen kompostilieroa. ”Te olette kasvattaneet minulle paljon uusia lieroja, kehuu erityisopettaja Anna Sarkkinen.

Sittemmin akvaariolle kävi pikkuvahinko, kun yhden oppilaan jalka osui siihen leikin tuoksinassa, ja akvaario hajosi.

 – Lapset olivat silloin hirveän huolissaan siitä, miten madoille kävi, Leppäkari kertoo.

Ei onneksi kuinkaan, vaan madot vain muuttivat uuteen asuntoon, kannelliseen muovilaatikkoon.

“Samalla, kun lapset hoitavat lieroja, he näkevät, mitä hyötyä pieneliöistä on ja miten multaa oikein syntyy. Niin ikään opetellaan laskemista, yhteistyötä ja hienomotorisia taitoja sekä pohditaan ruokahävikkiä.”

Anna Sarkkinen ja Tuula Leppäkari, Laukaan Satavuon opettajat
Farkkupaitainen tyttö tekee tukkimiehen kirjanpidolla laskentaa kynän ja vihkon kanssa.
Matoja laskettaessa harjoitellaan kuin huomaamatta matematiikan tunnilla opeteltuja taitoja. Kirjanpitoa hoitaa Ruut Pirnes.

Mukana myös Vainu ja Samppa

Lukuvuoden alussa lapset laittoivat matokompostoriin kymmenen lieroa, jotka saivat nopeasti omat nimet. Joukosta löytyvät niin Vainu, Samppa, Minttu kuin Pikku-Mammuttikin. Nämä lierot saapuivat Sarkkisen kotoa tämän omasta matokompostorista, mutta tunkiolieroja voi ostaa myös kaupasta.

Lapset ovat ruokkineet lieroja kerran viikossa.

– Aluksi annoimme niille omenan, joka oli syöty, kertoo ensimmäisen luokan oppilas Liina Ahokas.

Tällä hetkellä lierot saavat syödäkseen noin puolikkaan banaaninkuoren verran biojätettä kerrallaan. Aluksi, kun matoja oli vähemmän, myös ruokaa laitettiin vähemmän. Tunkiolierot ovat varsin tehokkaita työssään, sillä ne popsivat biojätettä painonsa verran päivässä. Liikaa ruoantähteitä matokompostoriin ei silti kannata laittaa, sillä jos madot eivät ehdi hajottaa ruokaa, se alkaa mädäntyä ja haista.

Sinipaitainen opettaja näyttää kynällä jotain taululla. Toinen opettaja ja luokan ykkösluokkalaiset kuuntelevat. Ollaan koululuokassa.
Oppilaat jännittävät matolaskennan tuloksia. Kenen arvaus osuu lähimmäksi? Lapset kuvassa: (edessä) Liina Ahokas (ed) ja Ruut Pirnes, (takana) Hanna Hassel, Saaga Hämäläinen, Viena Laivamaa, Oliver Lyyra, Lauri Risteelä ja Raakel Tissari. Kuvassa myös luokanopettaja Tuula Leppäkari (oik.) ja erityisopettaja Anna Sarkkinen (vas.).

– On tärkeää tarkkailla, häviääkö matokompostoriin laitettu biojäte, Sarkkinen neuvoo.

Jos komposti näyttää kuivalta, sitä voi myös hieman kastella esimerkiksi suihkepullolla sumuttamalla. Matokompostorista syntyy pikkuhiljaa ravinteikasta multaa, jota voi sekoittaa esimerkiksi kasvilavojen vanhaan multaan.

Lapsen käsissä on mato.
Osa oppilaista pelkää lieroja, osa taas tahtoisi ottaa ne kotiin lemmikiksi.

Lierot opettavat laskemista ja yhteistyötä

Matokompostorin avulla voi oppia monenlaista. Samalla, kun lapset hoitavat lieroja, he näkevät, mitä hyötyä pieneliöistä on ja miten multaa oikein syntyy. Niin ikään opetellaan laskemista, yhteistyötä ja hienomotorisia taitoja sekä pohditaan ruokahävikkiä.

Nyt on kuitenkin tullut aika laskea madot. Samalla Leppäkari ja Sarkkinen tahtovat opettaa lapsille tutkimuksen tekemistä. Lapset ovat antaneet hypoteesinsa siitä, montako matoa kompostorissa on. Sarkkinen on luvannut lähimmäksi arvanneelle pienen palkinnon.

Oppilaat käyvät toimeen ja laskevat madot ryhmissä. Jokaisella ryhmällä on kirjuri, joka merkitsee tulokset matematiikan tunneilla harjoitellulla tukkimiehen kirjanpidolla. Laskun lopputulokseksi saadaan 248. Lähimmäs oikeaa arvasi Petrus Lyyra, joka arveli matoja olevan 302. Lapset taputtavat Lyyralle, joka pohtii, millainen palkinto mahtaa olla luvassa.

Lapset tekevät tehtävää. Lehden päällä multaa ja takana tyttö pitää kynää kädessään mietteliään näköisenä.
Matoja oli 248! Lähimmän arvauksen teki Petrus Lyyra (kuvassa oikealla). Häntä odottaa pieni palkinto. Muut lapset kuvassa: Liina Ahokas, Lauri Risteelä, Raakel Tissari ja Saaga Hämäläinen.

Mullasta kasveiksi

Kasvillisuuden kiertokulku tulee ekaluokkalaisille kouluvuoden aikana tutuksi, sillä mullan valmistuksen lisäksi lapset ovat opetelleet myös kasvien istuttamista ja kasvattamista.

Leppäkari kertoo ekaluokkalaisten olevan jo kokeneita istuttajia, sillä erilaisia kasvatuspuuhia on tehty päiväkodista saakka. Viimeisimpänä luokassa on idätetty herneitä ikkunalla. Siitä ne istutetaan purkkeihin, ja lapset saavat viedä ne kotiin.

– Esimerkiksi auringonkukkia, maissia ja herneitä on melko helppo istuttaa lasten kanssa, Leppäkari vinkkaa.

Myös herneiden kasvatus on ollut osa opetusta, ja herneen taimien avulla on opeteltu muun muassa mittaamista. Kun tunnilla käytiin läpi, miten yhdestä pienestä herneestä kasvaa herneentaimi, joka tuottaa useita palkoja, oppilaat olivat ihmeissään.

Lapsilla on herneiden varalle erilaisia suunnitelmia.

– En tykkää herneistä, joten aion tehdä tästä huonekasvin, Luukas Poikola ilmoittaa.

Seela Hytöselle herneet sen sijaan maistuvat, niin suoraan kasvimaalta napsittuna kuin keitettynäkin.

Kaksi tyttöä tutkii pussia ikkunaa vasten. Toisella on päällään farkkupaita, toisella violetti paita.
Lapset idättävät herneitä muovipusseissa luokan ikkunalla. Kun herneet idättää pussissa märän paperin sisällä ja istuttaa vain itäneet herneet, ei multaa mene hukkaan. Herneitään tutkivat Ruut Pirnes ja Viena Laivamaa.

Näin teet oman matokompostorin

  1. Valitse sopiva laatikko. Matokompostoriksi käy esimerkiksi muovinen säilytyslaatikko tai vanha akvaario. Laatikossa on oltava kansi. Poraa kanteen ilmareikiä tai jätä se hieman raolleen.
  2. Laita laatikon pohjalle kerros vanhaa multaa, pieniä risuja, maatuneita puun lehtiä tai silputtuja munankennoja. Kostuta pohjaseosta niin, että siitä irtoaa puristettaessa hieman vettä.
  3. Siirrä tunkiolierot laatikkoon ja laita niille ruokaa. Lierojen ruoaksi kelpaa esimerkiksi hedelmä- ja kasvijäte, joka muuten päätyisi biojätteeksi. Eläinperäisiä jätteitä matokompostoriin ei kannata laittaa. Lisää ruokaa lierojen määrän mukaan ja tarkkaile, ettei ruoka jää mätänemään. Lieroja kannattaa ruokkia noin kerran viikossa. Sekoita lisätty ruoka pohjaseokseen. Matokompostori ei haise, kunhan laitat biojätettä vain sen verran, että lierot ehtivät syödä sen.
  4. Jos komposti näyttää kuivalta, kastele sitä varovasti sumuttamalla.
  5. Uutta multaa syntyy parissa kuukaudessa. Saat kerättyä mullan talteen ottamalla kannen hetkeksi pois, jolloin lierot karkaavat kompostorin pohjan pimeyteen.
Lapset seisovat opettajansa kanssa luokkahuoneen edessä.
Kiitos Laukaan Satavuon ykkösluokkalaiset ja opet, oli kivaa käydä kylässä!