Sähkölaitteita on kierrätetty Suomessa 20 vuotta
Jääkaappi metsätien päässä, televisio levähdyspaikalla tai mikroaaltouuni tienposkessa. Vielä reilut parikymmentä vuotta sitten mikään näistä ei ollut tavaton näky. Sähkölaitteita hylättiin sinne, minne katseet eivät yltäneet. Sähkölaitteita on ryhdytty keräämään Suomessa vuonna 2005 eli 20 vuotta sitten. Tuottajavastuu muutti sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen täysin: hylätyistä jääkaapeista on päästy toimivaan järjestelmään, jossa kuluttaja palauttaa laitteensa maksutta ja arvokkaat materiaalit palaavat kiertoon.
Artikkeli on julkaistu alunperin 31.3.2023 ja muokattu Leena Salokosken (NOON Kollektiivi) artikkelin pohjalta 12.11.2025.
Vaikka sähkölaitteita on kerätty vuodesta 2005 lähtien, on ensimmäiset kylmälaitteet kuitenkin erilliskerätty jo vuonna 1999 ongelmajätteenä. Seuraaviksi ongelmajätteiksi kirjattiin vuosituhannen vaihteessa televisiot ja näytöt.
– Aika ennen vuotta 2005 oli villiä ja hämmentävää. Sähkölaitteiden palauttaminen ei ollut koordinoitua, eikä niitä ottanut kovin moni vastaan. Myös maksut vaihtelivat sen mukaan, missä päin Suomea sattui asumaan. Kylmälaitteiden palauttamisesta saattoi myös joutua maksamaan parisataa markkaa per laite. Se alkoi haitata jo uusien laitteiden kauppaa, muistelee SER-tuottajayhteisö ry SERTY:n toiminnanjohtaja Arto Puumalainen.
Tällöin maahantuojat ja laitteiden valmistajat kiinnostuivat ratkaisemaan ongelmaa.
– Kansallinen lainsäädäntö oli lausuntakierroksella jo aiemmin, mutta se jäi muiden kiireiden jalkoihin. Lopulta direktiivi sähkölaitteiden kierrättämisestä tuli voimaan vuonna 2005, kun Ruotsissa se otettiin käyttöön jo 1995.
”Tuottajavastuu käynnistyi Suomessa yllättävän hyvin, vaikka muutos entiseen oli valtava. Haasteita toi esimerkiksi logistiikka. Ei ole aivan yksinkertaista kerätä sähkölaitteet koko Suomesta ja toimittaa ne kierrätettäväksi eri laitoksiin.”
Arto Puumalainen, toiminnanjohtaja, SERTY
SER-tuottajavastuun ansiosta kierrätys on kuluttajille helppoa
Käänteen teki koko EU:n alueella vuonna 2005 voimaan tullut SER-tuottajavastuu, jonka 20-vuotista taivalta juhlitaan tänä vuonna. Tuottajavastuun periaate on yksinkertainen: valmistajat, maahantuojat ja omalla tuotemerkillään tuotteita myyvät yritykset vastaavat tuotteidensa jätehuollosta. Käytännössä yritykset hoitavat velvoitteensa tuottajayhteisöjen kautta.
– Pääpointti on, että kierrätys toimii ja se on kuluttajille maksutonta ja vaivatonta. Tuottajayhteisöt toimivat taustalla ja varmistavat yritysten puolesta, että tuottajavastuuvelvoitteet tulee täytettyä, Puumalainen tiivistää.
Suomessa sähkölaitteiden keräyksestä ja kierrätyksestä vastaa SER-kierrätys, jonka taustalla toimivat SE-laitteiden tuottajayhteisöt SER-tuottajayhteisö ry, SELT ry, ICT-tuottajaosuuskunta -TY, Flip ry ja ERP-Finland.
Alussa järjestelmä haki muotoaan, ja hetken aikaa näytti, että maahan syntyisi kaksi erillistä keräysverkostoa.
– Hyvin pian tuli selväksi, että kahden keräysverkoston kustannukset olisivat karanneet käsistä. Siispä yhteistyötä tiivistettiin, ja pian syntyi tuottajayhteisöjen yhteinen SER-keräysverkosto, Puumalainen kertoo.
Kauppojen mukaan tulo paransi kierrätystä
Seuraava iso muutos kuluttajille oli vuonna 2013, kun sähkölaitteita ryhdyttiin vastaanottamaan kauppakeräyksenä. Jos päivittäistavarakaupassa on yli tuhat neliömetriä, täytyy sen vastaanottaa maksutta alle 25-senttisiä pieniä sähkölaitteita ilman velvoitetta ostaa uusi laite. Monilla marketeilla on ns. kierrätysseinä pullonpalautusautomaattien luona. Lisäksi sähkö- ja elektroniikkalaitteita myyvien liikkeiden pihoissa on vihreitä SER-kontteja, joita SERTY ylläpitää.
– Kauppakeräysnoutojen määrä on kasvanut huimasti. Se tarkoittaa, että pienelektroniikkaa päätyy kierrätykseen takaisin enemmän kuin ennen. Ihmisten asenne ja ymmärrys sähkölaitteiden erilliskeräyksestä on kasvanut, eikä sähköhammasharjoja tai partakoneita laiteta enää sekajätteisiin, Puumalainen kiittelee.
Samaan aikaan syntyi kuluttajille tuttu SER-kierrätys-brändi, jonka vihreät keräyskontit tunnistetaan ympäri maan. Niiden kautta kiertoon kulkevat niin jääkaapit, pesukoneet kuin pienelektroniikkakin.
– Sähkölaitteiden tuottajavastuu hoituu tuottajayhteisöjen ja kumppaneidemme tiiviissä yhteistyössä. Jos yhteistyö ei toimisi, tuottajavastuu olisi yrityksille paljon hankalampaa ja kalliimpaa, Puumalainen sanoo.
SER-kierrätys takaa, että laitteet kierrätetään tehokkaasti
Suomessa poistuu käytöstä vuosittain noin 70 000 tonnia laitteita – keskimäärin 12 kiloa jokaista suomalaista kohti. Määrä on valtava, eikä se näytä ainakaan pienenevän.
– Siitä voimme olla ylpeitä, että yksikään laite ei lähde Suomesta ilman esikäsittelyä. Koko keräys-, kuljetus- ja kierrätysketju tapahtuu Suomessa, ja pitkälti käsin, sanoo palveluyhtiö Elker Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Räsänen.
Viralliseen SER-kierrätykseen palautetut laitteet päätyvät aina luvanvaraisiin laitoksiin, joissa jopa 90 % laitteiden sisältämistä materiaaleista saadaan kiertoon ja uudelleenkäyttöön.
Keräysaste on EU:n laajuinen haaste
Hyvästä työstä huolimatta iso osa sähkölaitteista jää vielä keräämättä. SER-laitteiden matala keräysaste on EU:n laajuinen haaste. Räsänen arvioi, että kahdessa vuosikymmenessä on saatu talteen noin miljoona tuhatta tonnia SERiä, mutta saman verran on jäänyt piiloon. SERin keräysaste on noin 50 prosenttia, kun EU:n tavoitteet ovat korkeammalla 65 prosentissa.
Osa laitteista päätyy epävirallisiin keräyksiin tai uudelleenkäyttöön ulkomailla, osa lepää kotien kaapeissa ja komeroissa. Valitettavasti pieni osa joutuu edelleen sekajätteeseen.
– Uskon, että aidosti käytöstä poistuneet laitteet päätyvät Suomessa pääosin asianmukaisesti kierrätykseen, mutta kaikki ei näy tuottajavastuutilastoissa, Räsänen summaa.
Keräysasteen laskentatapa saa myös kritiikkiä. Nykyisessä laskentakaavassa oletetaan, että tuotteet palaavat kiertoon kolmessa vuodessa, vaikka monien laitteiden elinkaari on vuosikymmeniä. Esimerkiksi uudet tuoteryhmät, kuten aurinkopaneelit, näkyvät keräystilastoissa vasta pitkän ajan kuluttua.
– Keräysasteen laskennassa pitäisi lähteä liikkeelle siitä, mitkä laitteet on oikeasti mahdollista kerätä, Räsänen sanoo.
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä kasvaa kaikista jätelajeista nopeimmin koko EU:n alueella – sen määrä kasvaa noin 20 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa, että sähkölaiteromua kerätään 11,2 kiloa jokaista eurooppalaista kohden. Kaikista EU:n kotitalouksista noin 13 prosenttia säilyttää sähkö- ja elektroniikkalaitteita käyttämättöminä kotonaan.
Sähkölaitteiden korjaus ja uudelleenkäyttö sekä keräys jätteenä on yhä tärkeämpää. Monet laitteista sisältävät arvokkaita kriittisiä raaka-aineita ja muita metalleja, joita tarvitaan siirtymässä kohti uusiutuvaa energiaa.
Lähde: Eurostat 2022
Kohti tehokkaampaa SER-kiertoa
Vaikka SER-kierrätykselle on Suomessa toimiva järjestelmä, kehitystyö ei pysähdy. Miltä näyttävät seuraavat kaksikymmentä vuotta?
– Lainsäädäntö kiristyy ja uudet laitteet sekä laiteluokat muuttavat SERin sisältöä ja kasvattavat keräysmääriä, Räsänen arvioi.
Räsänen ja Puumalainen näkevät tekoälyn ja digitalisaation avaavan SER-kierrätykselle uusia mahdollisuuksia.
– On todennäköistä, että EU:ssa otetaan tulevaisuudessa käyttöön sähkölaitteiden digitaalinen tuotepassi, joka kertoo esimerkiksi laitteen korjattavuudesta ja kierrätysmahdollisuuksista. Jokainen korjattu laite on voitto, sillä elinkaaren pidentäminen on kiertotalouden ydintä, Puumalainen sanoo.
Mikä on sähkölaite?
Monille sähkölaite on töpselillinen kodinkone, mutta kaikki laitteet, jotka toimivat verkkovirralla, paristolla, akulla tai aurinkoenergialla ovat sähkölaitteita.
– Sähkölaitteita ovat myös palovaroittimet, verenpainemittarit, taskulamput, kausi- ja jouluvalot sekä litiumakulla toimivat liikkumisvälineet, kuten sähköpyörät ja tasapainolaudat. Myös pienet rosteriset kodinkoneet, kuten leivänpaahtimet, lajitellaan sähkölaitteisiin. Usein etenkin leivänpaahtimia luullaan metallijätteeksi, mutta metallin joukossa ne haittaavat käsittelyä, kertoo SERTYn assistentti Ilona Kytö.
Hämminkiä kuluttajissa aiheuttavat erilaiset piuhat, johdot ja laturit. Ne lajitellaan sähkölaitteisiin riippumatta siitä, ovatko ne tulleet sähkölaitteen mukana vai onko tuote ostettu kaupasta erillisenä.
– Myös jatkojohdot ovat sähkölaitteita. Ainoastaan rakentamiseen ja remontointiin tarkoitetut kelatavarana myytävät sähköjohdot lajitellaan metalleihin, Kytö neuvoo.
Lasten paristoilla ja pienakuilla toimivat lelut kuuluvat sähkölaitteisiin. Hyvä muistisääntö on, että jos lelu pitää ääntä, siinä on valoa tai muuta elektronista toiminnallisuutta, kuuluu se rikkoutuessaan SER-jätteeseen eli sähkölaitteisiin.
Muista nämä, kun kierrätät sähkölaitteita
- Poista tuotteista paristot ja pienakut sekä toimita ne navat teipattuina kauppojen keräyslaatikoihin, Mustankorkean jätekeskukselle tai Laukaan pienjäteasemalle.
- Toimita sähkölaitteet kierrätykseen ilman pakkauksia tai ohjekirjoja. Pakkaukset kuuluvat litistettyinä kartonkiin ja ohjekirjat paperin keräykseen.
- Poista imurista pölypussi ennen kierrätykseen tuomista ja lajittele pölypussi sekajätteeseen.
- Kahvinkeittimestä ja mikroaaltouunista tulee poistaa lasiset pannut ja muovikuvut, jotka kuuluvat myös sekajätteeseen.
- Tulostimet toimitetaan kierrätykseen ilman muste- tai värikasetteja, jotka ovat tyhjinä sekajätettä. Jos niissä on vaarallisen jätteen varoitusmerkki ja väriainetta on jäljellä, kuuluvat ne vaarallisiin jätteisiin.
- Varmista, ettei vanhaan jääkaappiin tai pakastimeen ole jäänyt ruokaa. Niiden osoite on biojätteessä.
- Energiansäästölamput, ledit ja loisteputket kierrätetään kaupoissa ja sähkölaitteiden keräyspisteillä. Halogeeni- ja hehkulamput kuuluvat sekajätteeseen.
20 rekallista
Sähkölaitteita kierrätetään joka arkipäivä 20 rekallista. Tärkeintä kierrättämisessä on sähkölaitteiden palauttamienn oikeisiin kierrätyspaikkoihin sekä logistiikka.
