Lamppujen lajittelu – näin kierrätät lamput oikein
Hehkulamppu, halogeenilamppu, LED-lamppu, energiansäästölamppu ja loisteputki. Valo syysilloissa on ihanaa, mutta lamppujen lajittelu oikeaan jäteastiaan voi aiheuttaa harmaita hiuksia. Poimi tästä helpot vinkit, miten lamput lajitellaan ja mitä eroa niillä ylipäätään on.
Tärkein kierrätysohje: Etsi kieltomerkkiä
- Jos lampun kyljessä tai kannassa on kieltomerkki eli kuva pienestä roska-astiasta ja sen päällä raksi, tarkoittaa se, että lamppua ei saa laittaa sekajätteeseen. Tällöin kyseessä on LED-lamppu, loisteputki tai energiansäästölamppu, jotka on helpointa kierrättää isojen markettien palautusseinällä.
- Hehku– ja halogeenilampuissa tätä kieltomerkkiä ei ole ja ne voi laittaa sekajätteeseen.
Jos lamppujen tunnistaminen tuntuu hankalalta, ei huolta. Lamppujen oikean kierrättämisen kannalta tärkeintä on tunnistaa elohopeaa sisältävät loisteputket ja energiansäästölamput sekä palauttaa ne Mustankorkealle vaarallisiin jätteisiin tai kauppojen palautusseiniin. Koko ajan enemmän yleistyvät LED-valot ja -valosarjat lajitellaan kaikki sähkölaitteisiin. Sekajätteeseen menevien hehku– ja halogeenilamppujen käyttö vähenee koko ajan.
Tulosta rappulappu taloyhtiösi ilmoitustaululle
“Olemme mukana Valon kaupunki -tapahtumassa. Löydät meidän Mataran markkinoilta lauantaina 30.9. klo 17–22. Tule kysymään lamppujen lajittelusta ja kaikesta kierrätykseen liittyvästä – kierrätyskoutsimme auttavat sinua mielellään!”
Päivi Peltola, viestinnän asiantuntija
Viisi vinkkiä lamppujen valintaan
- Päivitä rikkinäinen lamppu LED-lamppuun. Vaikka esimerkiksi loisteputkien käyttö on jo kielletty, ehdit hyvin vaihtaa ne vasta sitten, kun ne eivät enää toimi. Niin loisteputket kuin muutkin lamput kannattaa uusiessa päivittää energiatehokkaisiin LED-lamppuihin.
- Huomioi valon väri, eli valitse omaa silmää miellyttävä värisävy, mikä ilmaistaan Kelvineinä. Makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen sopii hyvin lämmin ja neutraali valkoinen, joka on noin 3000 Kelviniä tai hieman alle. Keittiöön, kylpyhuoneeseen ja meikkaustiloihin käy hyvin puhtaan ja luonnollisen valkoinen, eli 4000 Kelviniä. Työvalaisuun ja muuhun tarkkaan puuhaan sopii hyvin 5000–6000 Kelviniä, mikä tarkoittaa hieman viileää kirkasta päivänvaloa. Jos olet tottunut käyttämään kodissasi aiemmin hehkulamppuja, joiden värilämpötila on noin 2700 Kelviniä, voivat äkkiseltään suuremmat Kelvinit tuntua oudolta. Joidenkin tutkimusten mukaan luonnonvalo ja siihen verrattavat keinovalon värilämpötilat tuntuvat suuresta osasta ihmisiä miellyttäviltä sekä tuovat piristystä ja energiaa pimeneviin päiviin ja iltoihin.
- Valitse sopiva valon määrä eli lumen-arvo. Mitä enemmän lumeneita, sen kirkkaampi valo. Lukemiseen ja työskentelyyn suositellaan 450-1100 lumenea, kun tunnelmavalaistukseen riittää vähempikin (katso kuvat alta). Myös valaistavan tilan koko vaikuttaa; suurempi huone vaatii enemmän lumeneita.
- Muista lampun oikea kanta, eli onko lamppu kierre-, nasta- vai piikkikannalla? Kierrekantaisia lamppuja ovat E14 ja E27, joissa numero kertoo kannan halkaisijan. Nasta- ja piikkikantaiset lamput ovat G- ja GU-alkuisia. Niitä on saatavilla mm. G4, G9, GU5.3 ja GU10, joissa numerot kertovat nastojen välisestä etäisyydestä. Jos lamppu tulee valaisimeen, jossa on käytössä himmennys-toiminta, valitse himmennettävä lamppu.
- Osta vastuullisesti eli mieti jo kaupassa, miten myöhemmin kierrätät ostamasi lampun. Kun huomioit edeltävät kohdat, ostat todennäköisesti juuri sinun tarpeisiisi sopivan lampun, jolloin vältyt hutiostoksilta. LED-lamppujen yleistyessä myös kierrätys helpottuu, kun tulevaisuudessa suurimman osan lampuista voi kierrättää samaan paikkaan sähkölaitteisiin. Alla vielä lisätietoja erilaisista lampuista, niiden käytöstä, kierrättämisestä sekä kuvia niiden tunnistamiseen.
Erilaiset lamput
Hehkulamppu
Perinteisiä hehkulamppuja ei myydä enää kaupoissa, lukuun ottamatta esimerkiksi uuneissa, jääkaapeissa ja ompelukoneissa käytettäviä hehkulamppuja. Perinteisten 60-wattisten hehkulamppujen valmistaminen ja maahantuonti kiellettiin EU-direktiivissä, koska tavoitteena oli saada niiden tilalle energiatehokkaampia vaihtoehtoja. Hehkulamppu on kehitetty jo 1800-luvulla, joten sillä on ollut pitkät perinteet valonlähteenämme.
Mistä tunnistaa?
Hehkulamput tunnistaa ohuesta vieterimäisestä hehkulangasta ja johtimista, joiden väliin hehkulanka on ripustettu päistään.
Minne lajitellaan?
Hehkulampuissa ei ole sisällä vaarallisia kemikaaleja, minkä vuoksi ne lajitellaan sekajätteisiin.
Autojen ajovaloissa käytetään usein hehku-, halogeeni- tai xenonpolttimoita, joten nekin saa lajitella sekajätteeseen. Ajovaloihin täytyy valita aina oikea lampputyyppi ajoneuvon ohjekirjan mukaan.
Halogeenilamppu
Halogeenilamppu on jonkin verran tehokkaampi kuin hehkulamppu. Sen polttoikä on myös pidempi ja värintoisto-ominaisuudet hyvät. Halogeenilamppuja on käytetty aiemmin paljon kohdevalaistukseen, sillä niitä on helppo suunnata. Halogeenilamput voivat herkästi rikkoutua lampun tärähtäessä ja niiden pinta kuumenee herkästi. Myös halogeenilamppujen käyttö vähenee ja niitä korvataan LED-lampuilla.
Mistä tunnistaa?
Kohdevaloissa halogeenilampun sisällä näkyy langan ympärillä pieni lasikupu, josta sen voi tunnistaa. Muuten halogeenilampun tunnistaminen on hankalaa.
Minne lajitellaan?
Halogeenilamput lajitellaan sekajätteisiin.
LED-lamppu ja -valosarjat
LED-lamput ovat kehittyneet huimasti ja korvanneet muita valonlähteitä. Niitä on saatavilla monessa eri koossa ja monenlaiseen käyttöön. Ne eivät myöskään häikäise tai kuumene, minkä ansiosta ne ovat paloturvallisia. LED-lamput ovat pitkäikäisiä. LED-lamppuja on myös himmennettäviä.
“Led-lampun värilämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota lamppua valitessa. Kodeissa käytetään usein lämmintä tai neutraalia valkoista, joka tarkoittaa noin 3000 Kelviniä. Noin 4000 Kelviniä taas vastaa luonnonvaloa, mikä koetaan usein myös viihtyisäksi. 6000 Kelvinin valo taas voi tuntua jo kylmältä.”
Niko Peltola, sähköalan asiantuntija
LED-valosarjoja on myös monenlaisia ja hintaisia. Usein edullisimpiin valosarjoihin ei voi vaihtaa lamppuja, kun niiden käyttöikä tulee tiensä päähän. LED-valosarjalla voi olla esimerkiksi 10 000 tunnin paloaika. Laskennallisesti se tarkoittaa koko ajan päällä pidettynä 416 päivää eli yli vuotta. Jos pidät LED-valosarjaa päällä esimerkiksi iltaisin kello 18–23, on sen laskennallinen paloaika 2 000 päivää eli lähes 5,5 vuotta. Automaattiset ajastimet auttavat siinä, että valosarjat syttyvät ja sammuvat järkevästi.
Yleensä LED-valosarjan käyttöikää rajoittaa kuitenkin valaisimen rikkoutuminen muusta syystä. Jos valosarjan sähköjohto on hyvin ohut, voi koko valaisin rikkoutua liian rajusta käsittelystä. Laadukkaimmissa ja pitkäikäisemmissä LED-valosarjoissa onkin kestävämmät komponentit eli paksummat sähköjohdot sekä vaihdettavat LED-lamput. Näin ne kestävät käytössä mahdollisimman pitkään.
Mistä tunnistaa?
LED-lamppua on hyvin hankala tunnistaa. Usein ainoaksi tunnistustavaksi jää se, että pakkauksessa kerrotaan kyseessä olevan LED-lamppu tai LED-valosarja.
Minne lajitellaan?
Sähkölaitteita vastaanottavat monet paikat; niitä voi tuoda maksutta Mustankorkean lajittelupihalla ja Laukaan pienjäteasemalle. Lisäksi LED-lamppuja vastaanottavat monet isot marketit (kaupan koko vähintään tuhat neliötä) sekä erikoiskaupat (vähintään 200 neliötä). Usein lamppujen palautusseinä löytyy pullonpalautusautomaattien läheisyydestä.
Loisteputki
Loisteputket ovat hehkulamppujen tavoin kohta historiaa. Niitä käytetään paljon julkisissa tiloissa, mutta myös kodeista löytyy loisteputkivalaisimia. Niitä voi olla esimerkiksi keittiön välitiloissa, kylpyhuoneissa tai varastoissa.
Loisteputket yleistyivät toimistoissa ja teollisuudessa jo 1940-luvulla ja kodeissa 1960-luvulla. Niiden valmistus ja myynti on kielletty Suomessa helmikuussa 2023. Muutos johtuu EU:n direktiivistä, joka tavoittelee elohopeaa sisältävien lamppujen poistumista markkinoilta vaiheittain.
Loisteputket kiellettiin Suomessa helmikuussa 2023. Niiden tilalle kannattaa hankkia energia- ja ympäristöystävällisiä LED-lamppuja. Uusiminen kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun loisteputken valon teho hiipuu. Loisteputkea tulee käsitellä varoen, sillä se sisältää elohopeaa.
Mistä tunnistaa?
Loisteputken tunnistaa siitä, että se on kapea ja pitkä lamppu, jossa on pistokanta. Yleensä loisteputki hieman välkkyy, kun se sytytetään.
“Loisteputken korvaaminen LED-valoputkella vaatii yleensä muutoksia valaisimeen, jotka voi tehdä vain sähköasentaja. Markkinoilta löytyy kuitenkin myös Retrofit LED-valoputkia, jotka voi vaihtaa ilman valaisimeen tehtäviä muutoksia. Jos haluat vaihtaa koko valaisimen uuteen, varminta on käyttää sähköasentajaa.”
Niko Peltola, sähköalan asiantuntija
Lue mitä aiheesta sanoo Tukes:
Minne lajitellaan?
Loisteputkessa on elohopeaa, minkä vuoksi se lajitellaan joko vaarallisiiin jätteisiin Mustankorkean lajittelupihalla tai Laukaan pienjäteasemalla tai sähkölaitteisiin. Sähkölaitteita ja loisteputkia vastaanottavat myös isot marketit (kaupan koko vähintään tuhat neliötä) sekä erikoiskaupat (vähintään 200 neliötä). Usein lamppujen palautusseinä löytyy pullonpalautusautomaattien läheisyydestä.
Energiansäästölamppu
Energiansäästölamput ovat pieniä loisteputkivalaisimia, joissa on kierrekanta. Energiansäästölampulla on hehkulamppua noin viidesosa pienempi energiankulutus. Energiansäästölamppu säästää sähköä ja kestää käytössä kauan. Energiansäästölamppu sisältää kuitenkin elohopeaa, minkä vuoksi LED-lamput ovat ympäristöystävällisempiä kuin energiansäästölamput.
Mistä tunnistaa?
Energiansäästölamppu on usein helppo tunnistaa. Lampussa on taivutettu ohut loisteputki monella mutkalla ja kierrekanta. Energiansäästölamppu onkin tavallaan loisteputki pienoiskoossa taivutettuna.
Minne lajitellaan?
Energiansäästölampussa on pieniä määriä elohopeaa, minkä vuoksi niitä ei saa laittaa sekajätteisiin. Lamput kierrätetään joko vaarallisissa jätteissä Mustankorkean lajittelupihalla tai Laukaan pienjäteasemalla tai sähkölaitteissa. Sähkölaitteita ja energiansäästölamppuja vastaanottavat myös isot marketit (kaupan koko vähintään tuhat neliötä) sekä erikoiskaupat (vähintään 200 neliötä). Usein lamppujen palautusseinä löytyy pullonpalautusautomaattien läheisyydestä.
Elohopea on raskas metalli, jota päätyy ihmiseen pääasiassa ravinnon kautta. Eniten elohopeaa on hauessa. Muita elohopean lähteitä ovat kivihiilivoimalat, teollisuus ja kultakaivokset. Loisteputkien ja energiansäästölamppujen lisäksi elohopeaa käytetään paristoissa. Aiemmin sitä käytettiin myös kuumemittareissa ja hammaspaikoissa.
Kalan sisältämä elohopea on suurelta osin metyylielohopeaa, joka on myrkyllistä suurina pitoisuuksina. Eniten se aiheuttaa haittaa sikiölle ja lapsen kehittyvälle keskushermostolle. Se voi aiheuttaa keskittymishäiriöitä, motorisia häiriöitä ja sanallisen muistin heikkenemistä. Lapsille ja nuorille hauen syömistä suositellaankin vain 1-2 kertaa kuukaudessa.
Lähde: THL
Lähteet: K-rauta, Martat ja Wikipedia sekä sähköalan asiantuntijan Niko Peltolan haastattelu
